Minusta ei ole mihinkään 01.06.2010 00:12:28 Jennyjee

Suoraan sanottuna olen hirvittävän pettynyt itseeni.

Pahoittelen heti nyt, että tekstistä tulee kamalaa vuodatusta. Pakko vaan vähän purkaa näitä asioita jonnekin. Haluaisin että edes joku viitsisi lukea ongelmani läpi, ja antaa edes pieniä vinkkejä asian suhteen.

Okei, olenhan vasta 17, ja elämä edessä. Hain peruskoulun jälkeen viiteen paikkaan, mutta en päässyt minnekään. Vasta täydennyshaussa minut otettiin kokiksi. No, kai sitä nyt jonnekin pitäisi mennä opiskelemaan. Opiskelujen alussa oli hyvä, jos edes kuorimaveitsi pysyi tämän tytön kädessä. Inhoan koko alaa vieläkin. Tuntuu, että olen jotenkin epäonnistunut opiskelujen suhteen. Olisi pitänyt yrittää kovemmin. Pitäisi pärjätä paremmin. Kesälomakin on alkamassa, mutta en osaa iloita siitä.

En oikein osaa selittää, että mikä tässä on se suurin ongelma. Ongelma on varmaankin se, että olen itse se ongelma itselleni. Kaikki meni hyvin, kunnes menin yläasteelle. Jo seiskaluokalla olin hirvittävä lusmuilija, se luokan jääpäinen hömppä. Jo silloin minulle sanottiin, että ei minua ainakaan ole älyllä pilattu. Päättötodistuskin oli aika shokeeraava. Keskiarvo oli juuri ja juuri 6.5. Läksyjä en tehnyt varmaan koskaan, mutta kerta toisensa jälkeen selviydyin läskysitä kopioimalla vastaukset kavereilta. Lunttilaputkin oli kavereita, ja niiden avulla selviydyin kokeista. Säälittävää sanon minä. En oppinut kai yläasteen aikana oikein mitään.

Olen nykyään vähän sellainen, että tiedän vähän sitä ja vähän tota. Minulla ei ole mitään, missä olisin oikeasti hyvä. Ei minulla ole sellaista asiaa, jossa voisin sanoa olevani taitava. Ei minua erityisemmin oikein kiinnostakaan mikään. Suoritan vaan fiilispohjalta tätä elämää. Jotenkin vaan ajattelen, että elämä menee miten menee, ja turha stressata. Huono asenne, tiedän. Pitäähän kuitenkin jotain suunnitelmia ja tavoitteita olla. Koirien kanssa tykkään olla, ja osaan kouluttaakin. Mutta pitäähän sitä ihmisen osata muutakin kuin koulutella koiria.

Olen oikeasti hirvittävän laiska ja saamaton ihminen opiskelujen suhteen. Teen vain sen mikä on pakko. Välillä en sitäkään. Menen aina sieltä mistä aita on matalin. Asennekin on sitä luokkaa, että "menee miten menee - uusinnat on keksitty". Olen sellainen ns. selviytyjätyyppi. Kokeista ja testeistä saan aina sen verran pisteitä, että juuri ja juuri pääsen läpi. Väkisinkin vertaan itseäni siskooni ja veljeeni. Siskoni kävi lukion, sai neljä ällää ja ison stipendinkin. Haki lääkikseen, ja pääsi ensimmäisellä kerralla sisään. Veljenikin pärjäsi lukiossa hienosti. Nykyään se opiskelee kauppatieteitä, ja hienostihan sillä sujuu. Molemmilla on myös töitä. Miten omena voi pudota niin kauas puusta?

Saisimpa vain aloittaa kaiken alusta. Lähtisin varmaan lukioon. Opiskelisin oikeasti kunnolla. Hankkisin kunnon ammatin. Tottakai elämässä on muutakin kuin opiskelu, mutta silti. Tuntuu ettei kukaan osaa arvostaa minua. Edes itse en osaa arvostaa, vaikka se kamalalta kuulostaakin. Miksi kukaan edes arvostaisi? Kuka nyt osaisi arvostaa tyyppiä, joka on säälistä otettu opiskelemaan jonnekin amikseen? Hain nytkin yhteishaussa viiteen paikkaan eläintenhoitajaksi, mutta en päässyt edes pääsykokeisiin. Onko se sitten hienoa, että valmistun joksikin luuserikokiksi surkein paperein? Miten ihmeessä sellaisilla papereilla saa töitä? Tuskin mitenkään. Ja tämä alakin on niin epäsopiva minulle. Koko ala ei vaan kiinnosta yhtään. Edes kesätöitä en saanut.

Tiedän että on vaikka mitä aikuisopiskelumahdollisuuksia, mutta tuntuu, että olen jotenkin epäonnistunut. Mitä ihmettä teen itseni kanssa? Olen kauheassa oravanpyörässä. Kun amiksen paperit on surkeat, niin miten pääsen esim amk:hon? Epätoivoiselta kuulostaa. Asenneongelma tämä kai on. Minä minussa on vikana? Miksi minusta on tullut näin laiska ja saamaton? Miten voisin saada jonkinlaista ryhtiä itseeni? Onko peli jo menetetty?

Leuka rintaan kohti uusia pettymyksiä, vai?

RE: Minusta ei ole mihinkään 04.06.2010 12:38:59 Helsinki-Nuorisotiedotuskeskus Kompassi-Tiia

Moi Jennyjee!

Kiitos viestistäsi. Kerrot opiskelutilanteestasi ja ilmaiset huolesi siitä, mihin sinulla on tulevaisuudessa mahdollisuudet. Puhut asenneongelmasta ja pohdit epäonnistumisia. Kiva, että kirjoitit tänne Pulmakulmaan. Hyvä, että purat tuntojasi jonnekin.

Sanot, että tiedät vähän siitä ja pikkuisen tuosta, etkä ole hyvä missään. On yleinen tunne, että ei ole erityisen hyvä missään – että tietää vain vähän muutamista asioista. Harjoittelemalla tulee hyväksi, eikä monellakaan ole sellaista asiaa missä olisi ihan muuten vain huikean hyvä. Ei sinun tarvitse olla huippu missään. Tärkeämpää on, että löydät sellaista tekemistä, josta itse nautit. Sitten löydät kyllä sen motivaationkin.

Olet selvästi fiksu nuori nainen, ja kuten joku on sinulle jo kommentoinutkin, kirjoitat sujuvasti ja miellyttävästi. Kyse ei ole siis siitä ettet osaisi tai voisi opiskella, vaan luullakseni siitä, ettet ole löytänyt sellaista juttua joka sinua kiinnostaisi. Tai ylipäätään motivaatiota opiskeluun, koska olet pärjännyt tähänkin asti ihan hyvin tekemättä juuri mitään sen eteen. Et siis ole missään nimessä epäonnistunut. Etsit vain vielä.

Sanot, että sinulla on huono asenne. Mielestäni asenteesi kuulostaa varsin hyvältä: otat päivän kerrallaan, etkä stressaa turhia. Mikäli mielestäsi elämässä pitää olla tavoitteita, aseta niistä realistisia ja motivoivia, ei sellaisia, jotka tuottavat sinulle pettymyksiä. Minusta fiilispohjalta eläminen kuulostaa oikein hyvältä. Tänä päivänä stressaaminen on suurempi uhka kuin rentous. Asenteessasi ei siis ole mitään vikaa – kyse on ennemminkin ehkä motivaatiosta ja siitä, että löytäisit sellaisen jutun, jota sinua kiinnostaa tehdä tai opiskella. Opiskelumotivaatiosta voit lukea vähän seuraavasta linkistä. Juttu on kirjoitettu tietyn koulun näkökulmasta, mutta voit soveltaa sitä omaan tilanteeseesi: http://www.hse.fi/FI/educ...vation/.

Kerrot opiskelevasi tällä hetkellä ammattikoulussa kokiksi. Sanot, ettei ala kiinnosta sinua ja että oikeastaan inhoat koko alaa. Onko todella niin? Siinä tapauksessa suosittelen, että etsit jonkun muun opiskelumahdollisuuden. Vaikka on totta, ettei kouluun päästyään kannata jättää sitä kesken, on myös turha väkisin vääntää koulussa, josta ei halua valmistua. Jos siis olet täysin varma siitä, ettei ala kiinnosta sinua. Helsingin kaupungin opetusvirasto tarjoaa keskimäärin 5 kuukauden mittaisia työharjoittelupaikkoja 15–19-vuotiaille helsinkiläisnuorille työpajoilla. Voisit ehkä kokeilla jotakin niistä, jos joku niistä aloista kiinnostaa sinua? Viiden kuukauden aikana ehdit tutustua uuteen juttuun ja jutella aikuisten kanssa muista työ- ja opiskelumahdollisuuksista. Aloina on metallityöskentely, puuverstas, mediapaja sekä käden taidot. Katso lisää työpajoista (linkistä löydät myös hakulomakkeet): http://www.hel.fi/wps/por...y_pajat.

Kuten sinulle on jo kirjoitettukin – ei ketään opiskelemaan säälistä oteta. Anna itsellesi armoa ja ansaitsemasi arvostus: kyllä sinä olet sinne kouluun päässyt ihan omien taitojesi ansiosta! Ja jos todella haluat vielä opiskella jotakin, täytyy sinun nähdä vaivaa kouluun pääsemisen eteen.

Sanot, että sinusta tuntuu, ettei kukaan arvosta sinua. Kaikki tällaiset tuntemamme tunteet tulevat siitä, kun peilaamme itseämme muihin. Loppujen lopuksi siis tärkeintä on, että arvostat itse itseäsi ja löydät elämänilon sekä mukavia juttuja, joiden tekemisestä nautit. Silloin hyvä olosi näkyy ulospäin ja muutkin huomaavat miten hyvin voit ja miten hieno ihminen olet. Keskity omiin positiivisiin puoliisi ja vahvista niitä.

Kirjoitat, että jos saisit tehdä kaiken uudestaan, menisit ehkä lukioon. Voithan hakea aikuislukioon ja katsoa, jos motivaatio löytyisi sieltä. Siellä voit myös korottaa peruskoulun päättötodistuksen arvosanoja, jos tuntuu että haluat korottaa niitä jatko-opintojen vuoksi. Ammattikorkeakouluihin järjestetään myös soveltuvuus- ja pääsykokeita sen lisäksi, että katsotaan toisen asteen koulutuksen arvosanoja. Jos todella haluat jatko-opintoihin, täytyy sinun ottaa itseäsi niskasta kiinni ja tehdä töitä sen eteen joko arvosanoja korottamalla tai pääsykokeisiin lukemalla. Ammattitutkintosi laajuudella voi olla myös merkitystä siihen, mihin olet kelpoinen hakemaan. Arvosanoilla on eri koulutuksiin erilainen painoarvo, joten riippuu ihan siitä, mihin haet, millainen mahdollisuus sinulla on päästä kouluun. Paremmalla todistuksella saattaa usein olla paremmat mahdollisuudet, mutta joillain aloilla ennakkotehtävät ja pääsykokeet merkitsevät enemmän kuin päättötodistuksen arvosanat. Ammattikorkeakoulujen valintaperusteista voit lukea lisää koulutusnetistä: http://www.koulutusnetti....file=50.

Jos haluat jalostaa koirankoulutustaitojasi, voit etsiä kursseja ja koulutuksia täältä: http://www.palveluskoiral...tus.htm tai opaskoirakoulutukseen liittyviä yhteystietoja, kursseja vapaaehtoistoimintaa seuraavilta sivuilta: http://www.opaskoirayhdis...=1&mp=1 ja http://peesarit.fi/index.html.

Kysyt, miten saisit ryhtiä itseesi. Minusta tuntuu, että sinun täytyy löytää se jo aiemmin mainitsemani elämänilo ja motivaatio tekemiseen. Jos sisältäsi ei synny luonnollista, sisäistä motivaatiota, voit asettaa itsellesi jonkin tavoitteen, joka motivoi sinua ulkoisesti: voit palkita itsesi jollain tavalla sitten, kun olet saanut asettamasi tavoitteen saavutettua. Voit myös sopia jonkun perheenjäsenesi tai ystäväsi kanssa palkinnosta, jolloin sitä säätelee joku muukin kuin sinä itse. Muista, että tavoitteiden ei tarvitse olla valtavan suuria, vaan pieniä ja realistisia, jotta saat palkita itseäsi sitten niiden saavuttamisesta. Sanot vertaavasi itseäsi väkisinkin sisaruksiisi, jotka ovat menestyneet hyvin koulussa. He tekevät varmasti töitä tulosten saavuttamiseksi. Voitko ottaa heiltä mallia? Pyytää heiltä apua? Kysyä, miten he motivoivat itseään opiskeluun? tutki vaihtoehtojasi ja mieti, mikä sinua saattaisi kiinnostaa. Ei sinun tarvitse vielä tietää, mitä aiot koko loppuelämäsi tehdä – aikaa oppimiseen ja kokeilemiseen on vaikka kuinka. Kunhan löytäisit jonkin jutun, joka sinua kiinnostaa juuri nyt ja jota tekisit mielelläsi. Vaikka jokin harrastus? Kun teet jotain mielekästä, olet motivoitunut siihen, saat siitä tuloksia ja mielihyvä jotka taas kasvattavat motivaatiotasi ja mielekkyyden tunnetta. Älä tuomitse asioita turhan aikaisin, anna niille mahdollisuus – ja ennen kaikkea anna mahdollisuus itsellesi pitää jostakin asiasta. Ja olla pitämättä, jos siltä tuntuu. Se on ihan okei.

Laitan tähän vielä kaiken varalta Tulevaisuustiskin infot. Tulevaisuustiski on 15-17-vuotiaille helsinkiläisille tarkoitettu palvelu, joka tarjoaa tukea ja ohjausta opiskelupaikan löytämisessä. Se on tarkoitettu ilman opiskelupaikkaa jääneille ja opiskelunsa keskeyttäneille nuorille. Voit käydä keskustelemassa ilman ajanvarausta ma-to klo 13-16 tai soittaa ma-pe klo 9-16 puhelinpäivystykseen numeroon 050 402 5525.

Toivon, että viestistä on sinulle jotakin hyötyä. Jos haluat vielä jutella, voit tulla tänne Kompassiin. Kesäksi muutamme nuorten toimintakeskus Happeen, Sörnäisten rantatie 31. Päivystämme Hapen kahvilan yhteydessä ma, to, pe klo 12-16 sekä ti,ke klo 12-20.30. Hapessa voi kesällä muutenkin tehdä vaikka mitä, lue lisää: http://happi.nettiareena....noista/.

Iloista kesää sinulle – ja motivaatiota arkeen!

RE: Minusta ei ole mihinkään 01.06.2010 13:23:05 hienoa:)

Voin sinulle kertoa, että on ainakin yksi asia jossa olet erittäin taitava, nimittäin kirjoittamisessa. Luin koko tekstisi läpi, ja miltei ällistyin, sillä kirjoitat todella hyvin ja osaat kuvailla tunteitasi ja elämääsi taitavasti. Monesta ei olisi siihen, kuten esimerkiksi minusta. Toivottavasti otat kehuni todesta, sillä mä todellakin olen tätä mieltä :) Hienosti kirjoitettu teksti! En nyt halua sen enempää kommentoida asiaa, saat varmasti viisaammiltakin ihmisiltä parempia neuvoja ja vastauksia muutaman päivän sisällä.

Tsemppiä!

RE: Minusta ei ole mihinkään 01.06.2010 14:42:39 minusta ei vieläkään

hei sinä minusta ei ole mihinkään

On sulla vaikea aika elää tätä elämää. Kaikki kun ajattelee kaikkea ja tahtoo kaiken.
Laiska on nykyvisio. Saamaton on nykyvisio. Vikaa on kaikessa kun tahdotaan parasta. Ryhtiä ja selkärankaa. Ja kasvatetaan koiria, ihmisen ikuista ystävää.
Sulla on oikeesti kaikki hyvin kun olet se lusmuilija. Lusmuilijat pärjää.
Säälistä amikseen, on kumma juttu. Ei kai säälistä ketään minnekään tässä maailmassa oteta. Amis taitaa olla se sääli sun mielessä? Mitä sääliä tarvitaan ammatissa. Ammatilla tehdään itselle ruokaa ja koti. Pärjätään.
Kädellä tehty ammatti on minusta yhtä hieno kuin luvuilla.
Ylioppilaskin oli ennen ammatti (vuonna viivkytviis)
Tuntuu siltä, että tykkäät eläimistä. Sinne sittten. Maailma on täynnä kaikennäköistä eläinammattia. Mikään ei koskaan ole ikuista senkin 17 vuotias.
Aina voi muuttaa mielensä. Silti laiskuus ei ole hyve. :)

RE: RE: Minusta ei ole mihinkään 01.06.2010 16:02:13 good luck!

joo, hei ei musta tossa asenteessa mitään vikaa oo meinaa mullakin on sellanen menee miten menee asenne...mut mul on lisäks muutakin, nimittäin tavote mä tiedän mitä haluan ja sinne mä pyrin muista välittämättä. ehkä sunkin pitäis hankkia sellanen eikä sitten enään horjua siitä, mieti mitä sä oikeast haluisit tehdä töikses, jos sä sen tiedät niin sit vaan teet kaikkes sinne päästäkses, mää esimerkiks lähden vuodeks usaan töihin, ehkä säkin voisit harkita ulkomaille menoa.

onnee vaan!